Multipäivä kaikilla mausteilla

An ordinary friday. Kävin aamulla lääkärissä paniikkihäiriöoireideni takia, jotka ovat palanneet vuosien jälkeen ja kummittelevat  nyt ikävästi. Lääkärin kausaliteetin syyosa oli että joko käytän liikaa alkoholia tai sitten kaikki johtuu geeneistä. Mielenkiintoisia argumentteja, mutta milläköhän rouva ne aikoo perustella? No mutta tulipahan käytyä.

Vauvastani on kasvanut iso tyttö! 

Kelassakin tuli vierailtua, heitin sinne ohimennen työmarkkinatukihakemukseni ja siinä kyytiä odotellessani huomasin viereisessä liiketilassa sijaitsevaan luomutuotekauppa Chagaan. Ensivaikutelmani oli hieman hämmentynyt, en yleensä käy tällaisissa pikkuliikkeissä, mutta saman tien kun astuin sisälle niin ihana tuoksu eri mausteista tulvi nenääni. Löysin liikkeestä myös rauhoittavaa teetä, joka tarttui tietenkin mukaan!

Chagan tunnelmaa

Vaihtelin petivaatteet ja pesin astiat kun pääsin kotiin, palkinnoksi vetäisin villasukat jalkaan, laitoin hyvää musiikkia soimaan ja keitin uutta teetä. Tällä hetkellä soi Jannika B:n hieno Seuraavaan elämään sinkkulohkaisu, naisen levyjulkkareitakin vietetään piakkoin Helsingin Apollo Live Clubilla!

Sorruin ostamaan viimeisimmänkin osan!

Loppupiristykseksi eräs minua naurattanut kommentti suoraan kaikkien rakastamasta Hevostalli.netin foorumista. Ainoa mitä tähän voi sanoa, on että minä en todellakaan kirjoita blogia siksi että saisin tuoda omaa ulkonäköni erityisesti esille. Kaikki eivät voi olla yhtä kauniita ja kauneus edelleen on siellä katsojan silmässä.

" Lähettäjä: Peltilehmä 

Päivämäärä: 9.1.13 22:33:26

Hyeena on aika vitun järkyn näköne "

Niin olen ja voin myös todistaa sen!

 Nyt on tämäkin postaus lyöty läskiksi, ja kaiken lisäksi tahallaan. Mahtavaa viikonloppua!

Juhlameikki ja muuta meikkipohdintaa

Viikonloppuisin tapaan olla laiska. Perjantaina vietettiin kaverin 30-vuotisjuhlia omalla porukalla ja vaikka itse tilaisuudesta ei olekaan kuvia niin täytyy paneutua postauksessa myös perjantain silmämeikkiin, joka omasta mielestäni oli varsin onnistunut. Itse en ole lainkaan merkki-ihminen, käytän lähes mitä meikkimerkkejä tahansa, vaikkakin tällä hetkellä vakivarusteisiin kuuluu Max Factorin All Day Flawless 3 in 1 meikkivoide sävyä nude 47 (hyvä peittävyys, parhaiten levittyy skunkkisiveltimellä) sekä Rimmelin vedenkestävä rajauskynä (blackest black).

Uusimpia kokeilujani ovat Goshin vedenkestävä rajauskynä sävyä hypnotic grey sekä L'orealin uutuusripsiväri Diamantissime. Goshin rajauskynään olen ollut enemmän kuin tyytyväinen, kynä on siisti eikä tuhri luomia vaan pysyy hyvin paikoillaan eikä leviä muutamassakaan tunnissa. Yleensä mikään rajauskynä ei pysy luomillani ja nestemäiset eyelinerit puolestaan kirvelevät (en tiedä mistä johtunee), mutta tästä kynästä pidän. L'orealin Diamantissime -mascaraan olen kuitenkin hieman pettynyt. Blingbling Eva Longorian tähdittämässä mainoksessa puuttuu itse ripsiväristä kokonaan. Toimii samalla tavalla kuten muutkin ripsivärit, joskin ylihintaan.

Juhlameikkini teon aloitin päinvastoin kuin yleensä (luonnollisesti siis ensin puhdistin ja pesin kasvoni), aloitin silmämeikin teosta. Levitin kapealla siveltimellä lähes mustaa luomiväriä silmänurkasta kulmaluuta mukaillen ja  jatkoin luomivaolle. Sen jälkeen otin melko tummaa pronssin sävyä ja levitin sitä ulkonurkasta liikkuvan luomen keskiosalle. Häivytin siveltimellä nämä tasaisiksi ja lisäsin sisänurkkaan helmiäisvalkoista. Tämän jälkeen taas häivytystä ja lopuksi rajasin silmät kapealla siveltimellä käyttäen mustaa luomiväriä. Lopuksi taivutin ripset ja laitoin hieman ripsiväriä. Lopputulos näytti tältä: 

Lopullinen tulos mätsäsi paidan sävyn kanssa hyvin! 

Jos palataan edellisen postauksen todelliseen kauneuteen niin työmatkalla kohtasin tänään vanhan tuttavan, joka on lievästi kehitysvammainen. Hänen kanssaa juteltiin sitten matkalla niitä näitä ja siinä hän totesi että aikoo käydä tänään kampaajalla, jotta näyttäisi kauniilta. Totesin siihen hölmistyneenä että: "no mutta sähän olet kaunis muutenkin." Tämä nainen pysähtyi hetkeksi aloilleen ja kääntyi puoleeni ja sanoi "kiitos." Se tuntui hyvältä.

Alaston totuus bloggaajasta

... Tosin ilman täydellistä alastomuutta. Luin pari viikkoa aiemmin Veeran blogia, jossa haastettiin ihmisiä näyttämään itsensä meikittä ja photoshoppia käyttämättä. Ensiksi idea kuulosti ihastuttavan naturellilta ja rehelliseltä, mutta tätä postausta kirjoittaessa kauhistuin. Kehtaanko oikeasti näyttäytyä ihmisille juuri sellaisena kuin olen? Minä, joka en lähde edes kauppaan ilman meikkiä? Minä, joka pidän alla olevaa lainausta lähestulkoon mottonani? (Ehkä niin pinnallisuuksiin en mene.)



“I don't understand how a woman can leave the house without fixing herself up a little - if only out of politeness. And then, you never know, maybe that's the day she has a date with destiny. And it's best to be as pretty as possible for destiny.”

― Coco Chanel

Joka tapauksessa päätin, että jos näin voin rohkaista edes yhtä ihmistä olemaan oma itsensä ilman mitään ehtoja, niin tämän postauksen julkaisen. Pinnallisuudessa ei ole mitään kaunista. Toki valokuvausta harrastavana ymmärrän itsekin, että muotokuvissa muokataan pois tummia silmänalusia, valoja ja varjoja, mutta miksi meidän täytyisi tehdä niin aina? Kuuluisan, vaikkakin kliseisen sanonnankin mukaan kauneus on katsojan silmissä. Miksi siis jonkun mielestä ei olisi kaunista vain pelkkä hymy, silmien syvä katse? Jotain aitoa, joka ei peity syvälle pakkelikerrosten alle.

Alla olen minä juuri pestyäni meikit pois. Mitään muuta kuvalle en ole tehnyt kuin pienentänyt se kokoa hieman. Kuten näette, kärsin couperosa-ihosta (ja muutenkin huonosto ihosta), tummista silmäpusseista ja ties mistä. Nenäni on myös iso ja hieman vino, en ole nyppinyt kulmiani. Edelliseen lauseeseen kukaan ei olisi kiinnittänyt todennäköisesti edes huomiota ellen olisi maininnut siitä itse.

Jatkaakseni edellistä kappaletta hieman, mikä voisikaan olla parempi tapa aloittaa uuden vuoden - ja lisäksi uuden blogin kirjoittaminen muulla kuin esittelemällä oman itseni, kaikkine (ulkonäkö)virheineni ja puutteineni. Olen kaukana Hollywoodin ihanteista, itse asiassa en edes haluaisi sekoittua sen kaltaiseen massaan. Alla vertauksen vuoksi kuva minusta meikattuna. Erona tosin hiusväri. Nykyinen taitaa olla jotain violettiin vivahtavaa mustan sävyä.

Sen pidemmittä puheitta jätän teidät pohtimaan, mitä oikea kauneus on. Tarkoittaako se todella niitä ihanteita, joita meille sosiaalinen media meille tyrkyttää? Tutustutaan seuraavien postausten kautta lisää! Kommenttien jättäminen on enemmän kuin sallittua, kunhan  pysytään asiallisuuden rajoissa. 

Iloista uutta vuotta!