Ensimmäinen kuukausi Zettan kanssa

Yhteistä taivalta Zettan kanssa tuli täyteen 16. tätä kuuta, juhlistimme sitä sitten kunnon harjauksella ja hellyydenosoituksilla. Ratsastaessani täytyi todeta kuinka paljon Zetta oikeasti on muuttunut siitä kun se mulle  tuli. Se ei hypi pystyyn eikä haraa vastaan jokaisessa tilanteessa, vaan käyttäytyy luottavaisemmin ja liikkuu huomattavasti paremmin. Meillä oli siis ilman satulaa -päivä, harjoiteltiin kulmiin ratsastusta ja kiinnitin huomiota enemmän istuntaani. Aluksi oli vähän kireä ja jännittynyt, mutta loppuajasta jopa sulkutaivutukset käynnissä onnistuivat hyvin.

Luuviulu ja paksukainen, toista päivää mulla

Zetta on todella kiva väistöissä ja taivutuksissa. Se on rehellinen eikä lintsaa, jos se ymmärtää mitä ratsastaja pyytää. Etuosakäännökset, pohkeenväistöt ja sulut sujuvat tosi hyvin, avot eivät vielä niin hyvin. Mikä parasta, Zettalta on löytynyt hyvä, tahdikas ja rauhallinen laukka, jossa on mukava istua myös ilman satulaa. Pysähdyksetkin onnistuvat aiempaa paremmin. Nyt tamma jopa malttaa seistä aloillaan ilman peruutuksia tai häsäämistä pään kanssa. Edistystä on tapahtunut myös Zettan lihaksistossa, ei ole enää niin laihan luikeron näköinen kuin aiemmin vaan on saanut kivasti massaa ja huonokuntoinen karvakin on muuttunut paremmaksi.

Uudet riimut, kiiltävä karva ja pöhkö täti!

Tällainen oli Zettan viime viikko

Ma Kävelylenkki maastossa

Ti Irtojuoksutusta hangessa yhdistettynä join-upiin

Ke Raskaampi maastolenkki, tamma pääsi päästelemään kunnolla

To Kengitys, palauttelua maastakäsin tietä pitkin

Pe Juoksutusta n. 20 minuuttia gramaaneilla

La Työskentelyä sileällä, harjoituksen alla laukka

Su Sileällä työskentelyä, melko rauhallista menoa

Kauhean kovaa treeniä en Zettan kanssa vielä tee, kun tammalla on melko huono kunto ja lihaksisto on melko kehittymätön. Melkein kuukauden Z kerkesi mulla olla ennen kuin edes kunnolla laukkaa yritettiin. Paljon olen maastakäsin tehnyt töitä, jotta luottamus saadaan kohdilleen. Vaikuttaa ainakin siltä, että Z on hyvin luottavainen: tiistain join-upin tuloksena Zetta ravasi ympäri hakaa mun perässä.

Zetta sunnuntaina 14. huhtikuuta

Hevostelun merkeissä

Zettalla oli eilen (maaantaina) vapaapäivä, kun hieroja tuli käymään. Alunperin tarkoitus oli kyllä käydä pellolla ratsastamassa, mutta tietenkin koko tallipoppoo oli unohtanut hierojan tulon. Sunnuntainakin Zettalla oli vapaapäivä, samoin lauantaina. Näinä päivinä en edes viitsinyt ratsastaa, kun oma olo oli niin henkisesti kuin fyysisestikin huono. Miksi stressata hevosta, kun itse on jo valmiiksi hermostunut.

Oikeastaan kaikki ikävä alkoi perjantaina, kun lähdin Zettalla yksin maastoon. Eihän me päästy kuin ehkä sata metriä tallilta poispäin, kun ensimmäinen auto ajoi ohi. Siihen tamma ei juurikaan reagoinut, mutta sitten alkoi sota. Tamma olisi ehdottomasti halunnut päästä painelemaan kovaa ja asfalttitiellä kun ei kovaa mennä. Sen jälkeen alkoi protestointi jokaikisen auton kohdalla, neiti hyppi pystyyn, peruutti eikä reagoinut edes raippaan. Viimein jouduin hyppäämään alas selästä, jotta pystyin turvaamaan tilanteen sekä hevosen että liikenteen kannalta. Maastossa Zetta on aiemmin toiminut hyvin ilman ongelmia, mutta nyt sitten vielä tämäkin.

Pellolla on ollut välillä parempaa ja välillä huonompaa päivää. Satunnaisesti tamma on ollut energinen ja hyväntuulinen, mutta välillä on tullut takapakkia ja Zetta on hyppinyt pystyyn. Reagoi mahdollisesti omaan istuntaani, meikäläisellä kun sattuu olemaan paikkakunnan vinoin takapuoli - tai ainakin eri suuntiin kehittyneet pakaralihakset. Kipeä ei ole, varusteet on tarkistettu useampaan kertaan ja edellisellä kerralla hieroja sanoi että ei ole mistään jäykkä.

Tähän mennessä meidän kivoin yhteinen juttu on ollut hyppääminen. Estekorkeus oli vain vajaa 50cm mutta tamma nautti siitä selvästi ja tarjosi esteiden jälkeen mitä hienointa ravia. Laukattu tämän kahden viikon aikana ei olla kuin satunnaisia askeleita, tässäkin taitaa olla kyse meidän molempien tasapainosta - jos itse horjahdan niin Zetta reagoi pukittamalla tai keulimalla. Muutenkin kun vauhdista on kyse niin erimielisyyksiä tulee usein.

Välillä tuntuu että olenko sittenkin haukannut liian suuren palasen. Saanko tätä hevosta koskaan luottamaan  itseeni? Loppuuko pystyynhyppiminen ollenkaan? Sitten palaudun järkevään ajatteluun. Kaksi viikkoa on ihan mitättömän lyhyt aika. Tietenkään tamma ei ole vielä täysin tottunut uuteen kotiinsa eikä uuteen ratsastajaan selässään. Ajan kanssa varmasti saadaan korjattua huonot käytöstavat, ei välttämättä täysin omin voimin, mutta sitä varten on ihmisiä, jotka osaavat enemmän kuin minä. En epäröi pyytää apua, jos tilanne alkaa näyttämään todella pahalta.

Kuvaajan mielestä Zetta ei mahtunut kuvaan :D

Kuitenkin myös jotain hyvää! Jo kahden viikon sisällä Zetta on saanut kivasti massaa eikä näytä enää yhtä laihalta ja luikerolta kuin tullessaan. Karvakin näyttää pikku hiljaa paremmalta, huomaa että kesää kohti mennään. Tullessaan Zetta oli ihan jäätävä karvapallo, sen talvikarva on huomattavasti normaalin lämminverisen talvikarvaa pidempi ja tuuheampi. Nyt se saa tasapainoisesti laadukasta rehua ja hyvää heinää, jotka selvästi vaikuttavat kuntoon. Energiapitoista rehua se ei juurikaan saa herkkävatsaisuutensa takia.

Kuvasatoa viime viikolta

Vanha herra Odie ja she-varsa Jonttu

Jonttu paistattelee auringossa :)

Eihän se nyt oikeasti voinut mahtua tuonne?