Oikeastaan kaikki ikävä alkoi perjantaina, kun lähdin Zettalla yksin maastoon. Eihän me päästy kuin ehkä sata metriä tallilta poispäin, kun ensimmäinen auto ajoi ohi. Siihen tamma ei juurikaan reagoinut, mutta sitten alkoi sota. Tamma olisi ehdottomasti halunnut päästä painelemaan kovaa ja asfalttitiellä kun ei kovaa mennä. Sen jälkeen alkoi protestointi jokaikisen auton kohdalla, neiti hyppi pystyyn, peruutti eikä reagoinut edes raippaan. Viimein jouduin hyppäämään alas selästä, jotta pystyin turvaamaan tilanteen sekä hevosen että liikenteen kannalta. Maastossa Zetta on aiemmin toiminut hyvin ilman ongelmia, mutta nyt sitten vielä tämäkin.
Pellolla on ollut välillä parempaa ja välillä huonompaa päivää. Satunnaisesti tamma on ollut energinen ja hyväntuulinen, mutta välillä on tullut takapakkia ja Zetta on hyppinyt pystyyn. Reagoi mahdollisesti omaan istuntaani, meikäläisellä kun sattuu olemaan paikkakunnan vinoin takapuoli - tai ainakin eri suuntiin kehittyneet pakaralihakset. Kipeä ei ole, varusteet on tarkistettu useampaan kertaan ja edellisellä kerralla hieroja sanoi että ei ole mistään jäykkä.
Tähän mennessä meidän kivoin yhteinen juttu on ollut hyppääminen. Estekorkeus oli vain vajaa 50cm mutta tamma nautti siitä selvästi ja tarjosi esteiden jälkeen mitä hienointa ravia. Laukattu tämän kahden viikon aikana ei olla kuin satunnaisia askeleita, tässäkin taitaa olla kyse meidän molempien tasapainosta - jos itse horjahdan niin Zetta reagoi pukittamalla tai keulimalla. Muutenkin kun vauhdista on kyse niin erimielisyyksiä tulee usein.
Välillä tuntuu että olenko sittenkin haukannut liian suuren palasen. Saanko tätä hevosta koskaan luottamaan itseeni? Loppuuko pystyynhyppiminen ollenkaan? Sitten palaudun järkevään ajatteluun. Kaksi viikkoa on ihan mitättömän lyhyt aika. Tietenkään tamma ei ole vielä täysin tottunut uuteen kotiinsa eikä uuteen ratsastajaan selässään. Ajan kanssa varmasti saadaan korjattua huonot käytöstavat, ei välttämättä täysin omin voimin, mutta sitä varten on ihmisiä, jotka osaavat enemmän kuin minä. En epäröi pyytää apua, jos tilanne alkaa näyttämään todella pahalta.
 |
| Kuvaajan mielestä Zetta ei mahtunut kuvaan :D |
Kuitenkin myös jotain hyvää! Jo kahden viikon sisällä Zetta on saanut kivasti massaa eikä näytä enää yhtä laihalta ja luikerolta kuin tullessaan. Karvakin näyttää pikku hiljaa paremmalta, huomaa että kesää kohti mennään. Tullessaan Zetta oli ihan jäätävä karvapallo, sen talvikarva on huomattavasti normaalin lämminverisen talvikarvaa pidempi ja tuuheampi. Nyt se saa tasapainoisesti laadukasta rehua ja hyvää heinää, jotka selvästi vaikuttavat kuntoon. Energiapitoista rehua se ei juurikaan saa herkkävatsaisuutensa takia.
Kuvasatoa viime viikolta
 |
| Vanha herra Odie ja she-varsa Jonttu |
 |
| Jonttu paistattelee auringossa :) |
 |
| Eihän se nyt oikeasti voinut mahtua tuonne? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti