Zettan kuulumisia ja kysymyspostaus

Zetta-tamma, oikealta nimeltään siis Franzetta Speeder (10-vuotias lämminveritamma), muutti luokseni 16. maaliskuuta tänä vuonna eli virallisesti olen nyt neljä päivää ollut hevosenomistaja. Matka Savonlinnasta Kokkolaan oli pitkä ja varsinkin hevoselle todella rankka (oli onnistunut potkimaan hokeilla haavat takasiinsa, onneksi vain pintanaarmut) ja irroittamaan yhden kuljetussuojan.

Seuraavana aamuna päästettiin tamma ensimmäistä kertaa laitumelle. Yksin ei viihtynyt ollenkaan, niin seuraksi haettiin kolmevuotiaaksi kääntyvä Piitu-tamma. Neidit lähtivät iloisesti kirmailemaan rinnatusten ympäri laidunta ja vaikuttivat siltä kuin olisivat aina olleet ystäviä. Laumaan lisättiin vielä vanha herra Odie sekä superläski (lihavat on lepposia?) Metku-suokki. Metkuhan ei tietenkään meidän Zettasta tykännyt, mutta tyytyi kuopimaan maata ja ärähtämään, jos Zetta meni liian lähelle.

Metku & Odie-herra

Fiksuna tammana Zetta oppi samantien että Metkua on kiva härnätä, kun ei tuo iso suomenhevostamma pysynyt Zettan vauhdissa mukana. Samoin maastakäsin Zetta on ihan älyttömän viisas, se seuraa perässä ratsastuksen jälkeen ilman narua, sekä osaa pysähtyä ja peruuttaa merkistä.

Hellä hetki rakkaan kanssa!

Parina päivänä meillä oli ongelma nimeltä pystyynhyppiminen. En tiennyt yhtään mistä johtuu, testaako vain, koska ei aristanut mistään ja varusteet olivat sopivia. Tänään kävin ostamassa gramaanit ja tamma muuttui täysin toiseksi hevoseksi. Hieroja vielä kokeili kaikki lihakset ja sanoi ettei Zettalla ole lihasjännitystä. Tulee kuitenkin hieromaan vielä maanantaina.

Kysymyksiä Zettasta

1. Kuka Zettan isä on?
Ranskalaisravuri Good Quito. Voittosumma 113 341 euroa, ennätykset 13,8aly-14,6. Zettan emänpuoleisesta suvusta löytyy myös pelätty ja kunnioitettu Nevele Pride, erittäin nopea yhdysvaltalaisori, jolla on 861 jälkeläistä.

2. Miksi valitsin juuri Zettan enkä jotain toista hevosta?
Itse asiassa Zettan osto tuli itsellekin ihan yllätyksenä, sillä hain lähinnä ylläpitoon isokokoista ponia tai pientä hevosta. No, Zettahan tosiaan on melko pieni (n. 155cm), joten kokohaitariin se mahtui. Lisäksi rakastan projektiratsuja, vaikka Zetta monenlaista osaakin. Tamma yksinkertaisesti onnistui valloittamaan sydämeni jo ennen kuin edes näin sen. Tiesin vain, että tämä hevonen on minun.

3. Kuvaile Zettaa kolmella sanalla
Positiivinen, sosiaalinen & energinen!

4. Onko Zettassa piirteitä, jotka ärsyttävät sinua?
Täytyy myöntää, että on! Varustaessa on kauhea vemputtamaan päällään, se on niin yltiösosiaalinen ja energinen eläin, ettei malta hetkeäkään seisoa paikoillaan, vaan kaikkea pitäisi päästä tutkimaan.

5. Missä näet itsesi ja hevosesi kolmen vuoden kuluttua?
Ennen kaikkea toivon että ollaan löydetty erityinen luottamussuhde ja yhteinen sävel. Näen Zettan elämäniloisena ja positiivisena kolmetoistavuotiaana, jonka kanssa päästään käymään myös pikkukisoissa. Tärkeintä on että meidän välinen suhde toimii.

6. Millainen Zetta on ratsastaa?
Todella energinen ja herkkä. Kevyt edestä ja helppo ratsastaa takaosa alle. Laukka on vähän hakusalla vielä, mutta varmaan tulee kehittymään ajan myötä. Hermostuessaan peitsaa herkästi, mutta myös tasainen ja hyvä ravi löytyy. Ei ole erityisen säikky, saattaa säpsähtää jotain, mutta yleensä unohtaa sen samantien.

Kysymyksiä omasta ratsastushistoriastani

1. Oletko koskaan kisannut?
Harjoituskisoissa kouluratsastusta (helppo C - KN Special), sekä estepuolella 60-80cm. Yksi sijoitus löytyy 80cm hevosella Emir II. Kilpailisin mielelläni edelleen.

2. Parhaat opit mitä olet valmentajalta saanut liittyen ratsastukseen tai hevosenkäsittelyyn?
Pysy rauhallisena joka tilanteessa. Oma käyttäytyminen vaikuttaa todella paljon myös hevosen käyttäytymiseen. Esimerkiksi Zettan kanssa on pakko olla todella kärsivällinen jottei se hermostu enempää. Ratsastaessa yhtä lailla rauhallisena pysyminen on erittäin tärkeää. Mitään erityisniksejä ei ole, mutta on uhkailtu kyllä nastalla leuassa ellen katso eteenpäin korvien sijasta. 

3. Montako kertaa olet tippunut hevosen selästä ja onko jäänyt pelkoja?
Apua, en varmaan vielä ole sataa kertaa tippunut, joten hyvä ratsastaja en vielä ole. Varmaan kymmeniä kertoja olen tullut alas, vaikkakaan kovin helposti en tipu. 10-11-vuotiaana tipuin silloisen hoitoponini selästä ja jouduin sairaalan vakavan aivotärähdyksen seurauksena, jonka jälkeen en hetkeen uskaltanut samalla ponilla ratsastaa. Samoin pari vuotta sitten tipuin isolta puoliveritammalta ja lonkka revähti, eli en päässyt takaisin selkään. Siitä jäi pieni kammo, joka vasta nyt oikeastaan on mennyt ohitse. Pitkään säikähdin jopa sitä jos hevonen kompastui.

Taputan juuri kaulalle :D